Ikävä

Meidän perhettä kohtasi viime viikolla suuri suru, kun jouduimme päästämään rakkaan lemmikkimme Teukan autuaammille metsästysmaille. Teukka sairastui äkillisesti ja vaikka teimme kaikkemme hänen hoitamisekseen, parannuskeinoa ei löytynyt. 

Teukan oireilu alkoi ensimmäisen kerran maaliskuussa, jolloin käytimme häntä pissavaivojen vuoksi ensimmäisen kerran eläinlääkärissä. Sillä kerralla tuo kerta jäi ainoaksi ja saimme ohjeet vaihtaa herran ruokavalio. Vaiva kuitenkin uusi kuukauden päästä ja tällä kertaa virtsatiet olivat tukossa eikä pissaaminen onnistunut.

Huhtikuussa kävimme ensimmäisenä Evidensiassa päivystyksessä, josta saimme hieman epämääräiset ohjeet Teukan hoitoon. Teukka oli katetroitu Evidensiassa ja saimme hänelle pissaamista helpottavat lääkkeet. Pissaamattomuusvaiva uusi heti seuraavana päivänä ja edessä oli jälleen uusi eläinlääkärireissu. En kuitenkaan ollut tyytyväinen Evidensian toimintaan (en suosittele viemään eläintäsi sinne jos se on sinulle tärkeä) ja päätimme vaihtaa käynnit Viikin yliopistolliseen pieneläinsairaalaan. Siellä Teukka sai hyvää hoitoa ja uudet, nopeammin vaikuttavat lääkkeet. Jälleen kerran vaiva kuitenkin uusi seuravaana päivänä ja kierre oli alkanut. 
Tunnelin päässä näkyi kuitenkin valoa, sillä seuraavana päivänä Teukka pissaili laatikkoon, joskin pieniä pissoja kerrallaan, mutta kuitenkin niin paljon että uskalsin laskea sen pissaamiseksi. Kuitenkin päivä tämän jälkeen pissaaminen ei jälleen onnistunut ja pelko alkoi kalvaa. Käytimme Teukkaa vielä kahtena päivänä Viikin pieneläinsairaalassa katetroinnissa ja kokeilimme kaikki mahdolliset lääkkeet, mutta viimeisellä kerralla Teukalla diagnosoitiin virtsaputken ahtauma. Koska ahtauma oli niin ylhäällä, se poissulki mm. penisamputaation hoitokeinona. Vaihtoehdoksi jäi päästää Teukka autuaammille metsästysmaille. 

Veimme Teukan viimeiselle matkalleen Viikkiin viime viikon tiistaina. Sain pitää Teukkaa sylissä sen aikaa, kun hän nukahti syliini rauhoituksen myötä. Sain sanoa hänelle rauhassa vielä hyvästit ennen kuin hänet vietiin vielä jatkotoimenpiteisiin. Teukan rakko oli jälleen täynnä kun vein hänet Viikkiin ja katetrointi olisi toki hänelle jälleen sen päivän lisäaikaa tuonut, mutta samalla katetrointi ärsytti joka kerta virtsaputkea ja samalla pahensi vaivaa. Eläinlääkärit maksoivat meille noin 2000 euroa ja olisin antanut mitä vain, että olisimme saaneet pitää Teukan luonamme. 

Teukka tuli meille tammikuussa 2016 ja hän olisi täyttänyt kesällä 5 vuotta. Hän olisi siis nuori kaveri vielä ja olisin halunnut hänen kasvavan vanhaksi yhdessä meidän prinsessan kanssa. Teukka oli kova poika metsästämään Invisibobble-ponnareita sekä pihvitikun paloja. Viimeisinä päivinään Teukka oppi myös tykkäämään ulkoilusta, joka ei aiemmin valjaiden kanssa onnistunut millään. Eniten tässä tilanteessa ärsytti myös se, että Teukka oli päällisin puolin muutoin aivan normaali, mutta hän ei vain saanut pissattua. Ilman pissaamista ei kuitenkaan voi elää.

Teukka tuhkattiin yhteistuhkauksessa muiden eläinten kanssa, sillä haluan uskoa että nyt hänellä on paljon leikkikavereita siellä missä hän onkaan 💖 Aiomme teettää Teukasta muistotaulun seinällemme hääkuvamme viereen, jotta voimme muistella häntä aina 💖 Ikävä on ollut valtava ja olo on hieman jo viime viikosta helpottanut. Teukka oli kuitenkin perheenjäsen siinä missä muutkin ja hänestä oli valtavan vaikea päästää irti, vaikka se olikin parasta kaikille tässä tilanteessa. Tätäkin postausta kirjoitan valtavat kyyneleet silmissä, sillä Teukan kuolema sattuu edelleen todella paljon. Ikävä on ja rakastan 💖

  1. Paljon voimia teille edelleen<3 Se irtipäästäminen on jotain aivan kamalaa näissä tilanteissa, mutta joskus se on se ainoa oikea vaihtoehto :( Mä en vieläkään pysty miettimään omaa viime kesänä lopetettua kissaani yhtään pitempään ilman, että tulee kyyneleet silmiin. Ikävä on edelleen kova, vaikka totta kai ajan kanssa myös helpottaa paljon ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Tämä oli ehdottomasti yksi vaikeimmista päätöksistä mitä olen koskaan joutunut tekemään, vaikka tiedänkin että se oli valitettavasti se ainoa oikea. Elämä ei olisi voinut jatkua näin eikä tietenkään haluttu toisen kärsivän yhtään enempää. Uskon, että koet ihan samoja tunteita kuin minäkin ja varmasti itselläkin ne kyyneleet tulee vielä pitkään, kun Teukkaa muistelen <3

      Poista
  2. Voi ei, otan osaa. Lemmikki on ehdottamasti aina iso osa perhettä ja menetys tuntuu aina suurelta ja suruisalta. Voimia sinne ja ihana idea se taulu Teukasta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi ♥ Tuntuu kyllä edelleen todella oudolta enkä kunnolla vieläkään ymmärrä tilanteen lopullisuutta :(

      Poista
  3. Suuret osanotot vielä kerran <3 Suru on varmasti suuri. Ikävä pysyy aina mutta aika kultaa muistot ja pian voitte jo hyvillä mielin muistaa kissaanne <3

    VastaaPoista
  4. Vastuullisesti toimittu, voimia <3

    VastaaPoista

Designed by FlexyCreatives