Blogeissa näkee paljon pelkkiä positiivisia postauksia ja myös oma blogini on keskittynyt yleensä vain niihin kivoihin juttuihin. Nyt on kuitenkin pakko avata hieman tätä aihetta, joka on aiheuttanut äärimmäisen paljon stressiä ja harmia tässä tuoreessa äidissä ja uskon, että aihe koskettaa monia muitakin.
Imetys on yksi puhutuimmista aiheista juuri synnyttäineiden äitien keskuudessa ja siitä on vähintään yhtä paljon mielipiteitä kuin on äitejäkin ja asiaa ei helpota se, että jokaisen on se oikea. Imetystä toitotetaan joka tuutista heti vauvan syntymän jälkeen ja kun se ei heti suju, kyllähän se alkaa ahdistaa ja masentaa.
Meidän ensimmäiset kokemukset Typyn kanssa imetyksestä oli heti n. tunti Typyn syntymän jälkeen kun hän oli ensimmäistä kertaa valmis rinnalle. Hetihän siitä ei mitään tullut eikä kolme tuntia myöhemminkään. Vielä tässä vaiheessa en osannut arvata miten paljon taistelua imetys tulisi meidän perheessä aiheuttamaan.
Meidän tyttö on selkeästi perinyt jo legendaksi muodostuneen nälkäkiukun äidiltään ja hän hermostuu heti, jos maitoa ei tule samantien. Arvaatte varmaan, että synnytyksen jälkeen kun maito ei ole vielä noussut ja toisella on nälkä, että mikä on lopputulos. Rinnalla huutava vauvahan se. Etenkin ensimmäisen lapseni juuri saaneena tilanne ei ollut helppo, sillä kukapa sitä haluaisi katsoa toisen hätää kun mitään ei voi tehdä. Maidon nousuun tietysti auttaa vauvan lähellä olo sekä imu, mutta mitäs sitten kun sitä imua ei saa aikaan kun toinen ei millään malta eikä vähäinenkään imuote ollut paras.
Me päädyimme ostamaan melko pian sähkökäyttöisen rintapumpun aivan järkyttävän huonon käsikäyttöisen tilalle ja se oli ehdottomasti paras hankinta, jonka siinä vaiheessa pystyi tekemään. Pumppauksella sain maidon nousemaan ja Typy sai rintamaitoa aluksi pullon kautta. Koska Typyn imuote oli myös todella huono ja pieni, meillä oli apuna imetyksen käynnistyksessä myös rintakumi. Sillä Typy sai edes jonkinlaisen imuotteen aikaiseksi edes hetkeksi.
Vielä kolmen viikon iässäkään Typy ei suostunut imemään rintaa mistään vippaskonsteista huolimatta ja siinä oli niin äidin kuin vauvankin hermot kireällä. Tuskaisten yritysten päätteeksi rintakumi lensi monet kerrat kiukuissaan jo melkein roskikseen ja olin jo luovuttamassa täysin imetyksen suhteen. Onneksi kuitenkin rintamaitoa pystyi antamaan Typylle pullon kautta.
Kuitenkin noin viikko sitten päätin vielä kerran kokeilla ja kuinkas ollakaan, siinähän se Typy imi tyytyväisenä rintaa rintakumin kanssa ja oikein hienolla otteella. Aiemmista ihokontakteista, ruiskulla houkutteluista huolimatta imetys ei ollut onnistunut, mutta nyt yhtäkkiä sitten kyllä kelpasi ja siitä lähtien tyttö onkin viihtynyt rinnalla oikein hienosti. Viime yö oli ensimmäinen yö kun menimme melkein täysin pelkällä rintamaidolla ja koko ajanhan Typy on saanut lisämaitona korviketta, jota olemme nyt siis neuvolan ohjeiden mukaan vähentäneet.
Tällä hetkellä voisin sanoa siis, että loppu hyvin, kaikki hyvin ainakin melkein, sillä imetys onnistuu päivisin hyvin eikä tyttö vaadi lisämaitoa enää kuin vasta ihan illalla. Liekö ensimmäinen tiheän imun kausi ollut aivan imetyksen oppimiseen, mutta pääasia että tämä suuri huoli on nyt toistaiseksi ainakin ohitettu.
Olin etukäteen päättänyt täysimettää Typyä ja ehkä siksi masennus imetyksen epäonnistumisesta olikin niin suuri. Liityin Facebookissa Imetyksen Tuki Ry:n ryhmään ja masennuin vain entisestään lukiessani muiden onnistuneita kokemuksia vaikka etsin kyseisestä ryhmästä apua. Koin suuria epäonnistumisen tunteita äitinä, sillä tietysti syytin itseäni imetyksen epäonnistumisesta ja mietin koko ajan mitä olisin voinut tehdä toisin. Usein imetystä harjoitellessa tuli itkeskeltyä samaan tahtiin vauvan kanssa. Stressi ei varmasti auttanut myöskään asiaa.
Tällaisia hieman erilaisia mietteitä tällä kertaa ja vaikka tämä olikin hieman synkempi postaus, pääasiassa meidän uusi elämä on sujunut hyvin ja on tuo meidän tyttö aivan äärimmäisen suloinen. Tietysti pienet vastoinkäymiset ja väsymykset kuuluvat myös osana tähän uuteen arkeen. Nyt kuitenkin Typy kutsuu tuolla vaunuissa äitiä, joten palataan taas! ♥
Tämäkin on sellainen asia, mitä lapseton ihminen ei osaa edes ajatella! Kurjaa, että alku oli hankalaa :( mutta onneksi nyt jo sujuu! <3 etkä ole mitenkään epäonnistunut, vaikka korviketta oletkn antanut, pääasia, että vauvalla on ruokaa :)
VastaaPoistaJoo pääasiahan se ruoka on, sen kun itsekin muistaisi kaikissa huuruissa :) Tunteiden vuoristoradassa ei ole aina niin helppoa.
Poista