Pullukasta Personal Traineriksi

Valoitetaas tätäkin puolta tarinasta, nimittäin aikaa ennen urheiluhulluutta. Sitä aikaa kun minäkin kamppailin painoni kanssa. Nyt voin sanoa olevani sujut painoni kanssa eikä painolla ole itselleni mitään merkitystä vaan sillä miltä peilikuvani näyttää. Saliharrastuksen myötä olen oppinut hyväksymään muutokset vaa'alla eikä vaa'an lukema enää määritä minua. Joskus vaa'an lukema näytti 75 kiloa ja silloin lukema ahdisti.

Kiloja oli kertynyt huomaamatta lukiosta saakka. Lukion alussa taisin painaa n. 55 kiloa ja 170 senttiin se ei ihan hirvittävästi ole. Sittemmin lukema kasvoi 20 kilolla oman typeryyden takia, sillä kuvioihin tuli tietysti alkoholi sekä kasvun pysähtyminen, jolloin väistämättä kaikki ylimääräinen alkoi kertyä näkyvinä kiloina. Urheilu ei kiinnostanut eikä liioin myöskään syömisen seuraaminen. Lopputuloksena minustakin tuli pullukka.

Kuva vuodelta 2009 
Vuonna 2010 kyllästyin silloiseen olomuotooni ja päätin pudottaa ainakin 10 kiloa. Ensimmäiset kilot karistin paastolla, jolloin en syönyt muutamaan päivään yhtään mitään. Ei todellakaan se terveellisin tai fiksuin tapa karistaa painoa, mutta itselleni se antoi sen tarpeellisen sysäyksen hommaan. Kiloja päivien aikana lähti muutama eivätkä ne koskaan palanneet. Olin muutaman kerran koittanut pudottaa painoa maltillisesti, mutta aina kyllästynyt liian hitaan muutoksen myötä.

Muutettuani takaisin Espooseen syksyllä 2010, painoni laski yksinasumisen myötä n. 67 kiloon ilman mitään vippaskonsteja tai sen kummempia laihdutteluita. Tavattuani avopuolisoni keväällä 2011 painoni laski entisestään ja muistaakseni kesällä 2012 paino oli laskenut 62 kiloon.

2012 marraskuussa aloitin saliharrastukseni ja sille tielle sitten jäin. Aluksi inhosin salipuolta yli kaiken ja treenasin lähinnä toiminnallisen treenin parissa, ei mitenkään huono alku siis sekään. Kun päätin ottaa ensimmäisen PT:ni, sain ensimmäisen sysäyksen salipuoleen. Kun ensimmäinen PT:ni muutti ulkomaille, jouduin vaihtamaan PT:ni, mutta toinen PT:ni on ehkä vielä huikeampi traineri kuin ensimmäiseni.

Uuden PT:ni kanssa olen oppinut rakastamaan raudan nostamista sekä nykyään tavoitteenani onkin salilla tehdä parannuksia mm. penkkimaksimeihini (45kg enkka) sekä maastavetoon (8x 80kg). Lihasten kasvatus on myös suuri haaveeni vaikka mitään kaappia en ole itsestäni tekemässä. Tänään alkaa viimeinen viikko Bikinichallengesta (FitFarmin nettivalmennus), jossa tavoitteenani on polttaa ylimääräiset rasvat kropastani, jotta pääsen taas kasvattamaan lihasta ja saisin vähän sitä joskus näkyviinkin.

Olen aina tiennyt ettei treeni ole ongelma tässä projektissa vaan se syöminen. Nyt olen noudattanut gramman tarkkaa ruokavaliota 9 viikkoa ja rasvaa on palanut kropasta n. 4 kiloa. Siis pelkkää rasvaa! 10 viikon dieettiin sitoutuminen ja siitä maksaminen oli se, minkä homma vaati toteutuakseen. Pidin kyllä viikonloppuna ylimääräisiä herkkuhetkiä, sillä energiani eivät tällä hetkellä riitä yhtään mihinkään. 9 viikon kituuttaminen miinuskaloreilla alkaa näkyä jatkuvana väsymyksenä siitä huolimatta kuinka paljon nukun ja nyt on pakko kuunnella kroppaa hetken. Tämän viikon aion vielä tsempata täysillä loppuun saakka ja sitten koittaakin paluu "normaaliin" ruokavalioon pikkuhiljaa.


Kaiken tämän keskellä ehdin tosiaan myös kouluttautua Personal Traineriksi. Näin Fressin Facebook-sivulla ilmoituksen, jossa haettiin koulutukseen hyviä tyyppejä ja hetken jahkailun jälkeen päätin lähettää hakemukseni. Suureksi ilokseni pääsin koulutukseen ja vietinkin tiukat 3 viikkoa lähes yötä päivää pelkkien koulutusmateriaalien keskellä. Onneksi meillä oli maailman mahtavin ryhmä, sillä ilman sitä huumorin määrää ja rempseää porukkaa pääni ei varmasti olisi pystynyt sisäistämään läheskään kaikkea tietoa.

Päätökseeni hakea vaikutti ehdottomasti nykyinen treeni-intoni sekä se, että blogia pitäessäni halusin jakaa omia kokemuksiani enemmän myös muille sekä inspiroida muita. Nykyisin haluan haastaa itseäni kokeilemaan uusia lajeja ja mm. entinen inhokkilaji juoksu on alkanut jo sujua enkä vihaa juoksemista ihan yhtä paljoa kuin ennen. Nyt minut voi löytää juoksemasta Malminkartanon jättärin portaita ylös alas ja oikeastaan mitä kovempi haaste on tiedossa, sitä innostuneempi olen. Parhaimpia tunteita vähään aikaan oli huomata kuinka jaksan vetää leukoja omin avuin, josta ennen sain vain haaveilla.

Varsinaiseen työhön pääsin tutustumaan parisen viikkoa sitten ja ensimmäiset asiakaskokemuksetkin ovat jo takana. Onneksi mitään kauhean vieraita tai vaikeita tilanteita ei ole vielä tullut eteen enkä oikein ole osannut jännittää asiakkaita etukäteen. Olen kuitenkin ollut ihmisten kanssa tekemisissä työni puolesta jo yli 10 vuotta (hui!). Personal Trainerin työ on tuntunut kaikinpuolin luonnolliselta sekä sellaiselta mitä haluan tehdä pidemmänkin aikaa.

Tälläinen matka on kuljettu muutamassa vuodessa tähän pisteeseen ja aika näyttää mitä seuraavaksi keksin. Tankotanssi olisi tarkoitus aloittaa kunnolla uudestaan sekä Bikinichallengen jälkeen jatkuu tosiaan lihasten ja voiman kasvatus. Saas myös nähdä millaisiin lopputuloksiin Bikinichallengella päästään, sillä 16.10 itselläni on tiedossa viimeinen kehonkoostumusmittaus. Palataampa niihin sitten kun sen aika koittaa!
  1. Sä oikeesti elät mun unelmaelämää :D Tsemppiä hirveesti tohon Bikinichallengeen, tiedän et sä oot tehny hurjan työn! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, nyt en ees tiiä mitä tähän pitäisi sanoa :D Viimeiset tsempit tulee todellakin tarpeeseen, sillä energiat on nyt oikeasti jo syöty ja vielä viimeinen viikko pitäisi jaksa. Huikea työ on jo tosiaan takana ja se tosiaan näkyy kropassa (pitää laittaa ennen kuvat myös tännekin). Huomaan muutoksen jopa itsekin ja sekin motivoi jatkamaan vielä tämän viikon :)

      Poista

Designed by FlexyCreatives